Kiitos Muuramen SKF-läisille mahtavasta keikasta!
Soittimia on joka lähtöön….
Oli mahtava päästä keikalle. Edellisen kerran olinkin soitellut Ranskan kanavilla eli Canal du Nivernaisin rannoilla. Täytyy oikein ihmetellä, kuinka paljon soittokamaa nykyään minulla on – meidän Ford C-MAX alkaa käydä pieneksi. Ensinnäkin mukaan on mahduttava rumpupatteristo ja sen tukirunko istuimineen, Fenderin pikkuinen 30w Compovahvistin, huuliharpputeline mikkeineen ja kazukoineen, mandoliini, mixeri, matkalaukullinen johtoja, pikkusoittimia ja korjausvälineitä, jatkojohtokela, narubasso, pyykkilauta ja matkamallin rummulauta. Ei ihme, että tila on kortilla.
Perillä Muuramessa oli juhlat parhaimmillaan ja väki syömässä. Kantelin kamat suuren tehdashallin nurkkaan karaokeisännän laitteiden viereen. Siinä roudatessa rekrysin bändiini väkeä. Ensimmäinen innostunut oli Elmeri 5v, joka pikkusiskonsa kanssa naureskeli laitteilleni. Elmeri “The Rock” iski silmänsä matkamallin rumpusetistäni ja kokeili sitä innolla. Myös narubassoa jumputeltiin.
Elmeri “The Rock” vauhdissa…
Sain laitteet paikoilleen ja karaokeisäntä kytki mikit PA-laitteistoon. Teimme soundtsekkiä ja yleisöä alkoi tulla viereen katsomaan. Orkesteriini oli tullut lisää soittajia: n. viisivuotias Vilma soitteli ihan oikeasti narubassoa, kaksivuotias olikohan se sitten Siiri puhalsi kaikin voimin karnevaalitorvea, Elmeri läpytteli matkarumpuja ja 10-vuotia Niko hakkasi pyykkilautaa. Keikka oli alkanut!
En ole aikaisemmin moisella kokoonpanolla soittanutkaan ja siitä tulikin aivan sensaatiomainen sessio. Soitettiin Piippolan Vaaria, Keltaruusua ja Juicea. Bloving in the Wind-kappaleessa pienin torvensoittaja sai esittää paljon soolo-osuuksia. Karaokeisäntä kuljetti mikin torven päähän ja jo alkoi kuulua. Kaikilla oli tosi hauskaa ja soittajat vaan jatkoivat kappale kappaleen jälkeen musisointia. Lapset eivät edes huomanneet, että olivat keskellä konserttia ja sen tähtiä.
Viivi improvisoi “Summertime” kappaleessa
Keikka oli mahtava! Ensimmäisen kerran kokeilin yhtä konseptiani, jossa yleisö saa olla mukana soittamassa minun kanssani. Tarkoitus oli, että SKF:n henklökunta olisi kutsuttu soittamaan, mutta kaikkien yllätykseksi lapset omivat paikan stagella. Harmittaako kun ei ollut videokameraa mukana. Mutta Kaarina Luomalta sain nää muut kuvat. Kiitos Kaarina!
Keikka oli hieno pilotti tälle interaktiiviselle “yleisö mukana soittamassa” – konseptille. Aion jatkossakin sitä tarjota yhtenä mainiona tuotteena yrityksille, yhteisöille, perhejuhliin ja tapahtumiin. Kannattaa aina kokeilla jotain uutta!
